The only transformer and alchemist

That turns everything into gold is love.

-Anaïs Nin-

Reviiri 2005. Varsinais-Suomen taidetoimikunnan kokoama uusien kirjoittajien antologia, jonka olen luvannut arvostella Lumooja-lehteen.

Chérie Carter-Scott: Rakkauden pelisäännöt.  Ei parisuhdeoppaiden lukemisesta kyllä varmaankaan mitään hyötyä ole... Muistan kyllä (taas) joitakin tärkeitä asioita, kuten sen että ei pitäisi alkaa seurustella vain siksi, että tuntee ulkoista painetta siihen. Siis odotan.

Paulo Coelho: 11 minuuttia. Olen joskus aloittanut jonkin toisen Coelhon kirjan, mutta en pitänyt siitä. 11 minuuttia on kuitenkin aivan valtava elämys, en ole aikoihin lukenut mitään yhtä hienoa. Jotenkin samaistun päähenkilöön, joka on brasilialainen prostituoitu. Maria kuvaa olevansa kotiäiti ja ilotyttö samassa ruumiissa, niin minäkin olen aina ajatellut... Aika uskomaton saavutus keski-ikäiseltä mieheltä kuvata ilotytön maailmaa ilman, että siinä on mitään ällöttävää. Kaunis kirja, tosin loppu on vähän liikaa. 

Jean Shinoda Bolen: Jumalattaren aika. Bolen käsittelee psykologiaa arkkityyppien näkökulmasta. Hän uskoo, että ihmisissä vaikuttavat samanlaiset arkkityypit kuin antiikin jumaltaruissa. Valtavan mielenkiintoisia ajatuksia. Tämä kirja toisin käsittelee keski-ikäisiä naisia, joten en saa siitä irti niin kovin paljon...

 

Camille Saint-Saëns: Cello Concerto No.1 in A minor, op. 33 & Antonin Dvorak: Cello Concerto in B Minor, op.104 (solistina Jacqueline du Pré)

 

Chant grégorien, ensemble Gilles Binchois; Chant grégorien & orgue, Saint Benôit. Gregoriaaninen kirkkolaulu on ihanaa kuunneltavaa, jos tuntee itsensä ahdistuneeksi tai hermostuneeksi. Tai muuten vain.

 

Roisin Murpy: Ruby Blue. En pidä yhtä paljon kuin Molokosta. Jotenkin sekavaa. Myös todella hyviä biisejä joukossa, esim. "If We're In Love". 

 

Aretha Franklin: Who's Zoomin' Who?  Tämä Arethan levy on tehty 80-luvulla ja se kyllä kuulee... Ei ihan sellaista Arethaa mihin olen tottunut...

 

 

Nanna Susi, Galleria Krista Mikkola. En ole ennen nähnyt Nanna Suden töitä, vaikka niistä on puhuttu niin paljon. En ole tiennyt, että ne ovat niin kolmiulotteisia, maalattu niin paksuin kerroksin. Pidän väreistä.

 

Rafael Wardi, Galerie Anhava. Jotenkin yhdistän Wardin aina keltaiseen väriin, näyttelyssäkin pidän eniten niistä töistä, jotka ovat enimmäkseen keltaisia. Mieleen jää varsinkin "Merellinen näkymä", se näyttää siltä kuin aurinko olisi juuri laskemassa mereen ja saisi sen liekehtimään.

Selfish Shellfish, Mbar. Olen kuullut bändiä aikaisemminkin ex-kämppikseni levyltä, mutta päädyin keikalle puolivahingossa. Ihan loistavaa undergroundmenoa, omia biisejä ja covereita. Laulajalla on mahtava lavasäteily ja hän esiintyy pelkät tekosimpukankuoret rintojen peittona ja hula-hameessa...